Nestorit

REIJO KAIKKONEN

tenorisaksofoni, soittovuosia vuodesta 1963

Pikkupoikana soittelin haitaria kodin ulkorappusilla täällä Nokialla Salmisen talossa. Ensimmäinen kappale oli Metsäkukkia. Joku sanoi, että tuossa pojassa voisi olla soittajan vikaa.

Varsinainen soittourani alkoi tavallaan siitä, kun lintsasin koulun englannin tunneilta. Äitini, joka oli töissä kumitehtaalla, kertoi asiasta Työväen soittokunnassa soittaneelle pomolleen Sulan Kallelle. Kalle pyysi minua käymään ja antoi käteeni klarinetin. Se oli vanhalla saksalaisella sormituksella. Aloin opettelemaan soittamista harjoitusvihkon avulla ja kun pääsin sivulle 7, Kalle antoi toisen klarinetin, joka oli nykyaikaisella sormituksella.
Aloitin Työväen poikasoittokunnassa. Kävin myös Työväen soittokunnan harjoituksissa seuraamassa nuotteja kun isot sedät soitti Koivuvalssia. Kalle antoi tunteja ja neuvoi sormituksia. Kahtena kesänä kävin myös Voionmaan opiston musiikkileirillä, jossa opettajana oli Laitisen Arvo. Aikuisiällä suoritin Treen konservatoriolla säveltapailun ja musiikin teorian tentit Yrjö Oksalalle.

Mopoiässä klarinetin soitto jäi, sillä rumpujen soitto bändissä vei voiton. Ammattikoulun jälkeen tein muutaman vuoden putkimiehenhommia, ostin Pearlin rummut ja bändimme säesti pari kertaa myös Sammy Babitzinia. Tappi Suojanen oli keikkamyyjämme. Armeijassa meillä oli myös bändi, jolla kävimme keikoilla upseerikerhoilla.

Puhallinsoitto palasi armeijan jälkeen takaisin elämääni. Ostin Selmerin tenorifonin ja kävin Tannerin Riken soittotunneilla muutaman kerran, soitettiin duettoja ja asteikkoja. Pääsin melkein heti "Olli Leppäniemi ja Pasi Kaunisto" bändiin (vähän niinkuin tutun kauppaan pienellä kokemuksella). Keikkoja oli tuolloin aika paljon ja siihen vielä päivätyöt. Kolmen vuoden jälkeen sain vatsahaavan, kun yritin tehdä kahta työtä yhtäaikaa. 1970-luvun lopulla jäin sitten päivätöistä pois ja siirryin sitten kokopäiväiseksi pelimanniksi. Soittelin monenlaisissa bändeissä Suomessa keikoilla ja Ruotsissakin silloin tällöin aina vuoteen 2015 saakka, jolloin jäin eläkkeelle. Viimeisin vakibändi oli Jyrki Mäkelän Cavaljeer. Nykyään joitakin yksityistilaisuus- ja tuurauskeikkoja harvakseen ja nuoren torvistin fiiliksellä!
Oktaavissa olen soittanut pitkään aina siitä saakka, kun orkesteri vielä harjoitteli Kankaantaan koululla. Ammattilaisena pidin välillä pidempiäkin taukoja Oktaavista. Tampereen seudulla olen soittanut monissa puhallinorkestereissa mm. Rautatieläisten, Työväen ja Valmetin soittokunnissa. Eläkkeellä musisointi jatkuu neljänä iltana viikossa Oktaavin lisäksi mm. Pirskeen jazzbändissä Pirkkalassa ja Nokian Big bändissä. Nykyisin soittimina ovat tenori- ja sopraanosaksofonit. Soittajana olen ollut kaikkiruokainen jatsista humpan kautta rokkiin, kaikki käy. Päivääkään en ole katunut, että valitsin musiikin "ammatikseni"!

REIJO JÄRVELÄ

baritoni, soittovuosia vuodesta 1952, välissä taukoja

Aloitin soittamisen vuonna 1952, kun opettaja houkutteli meidät kotikylän soittokuntaan. Meitä oli 7-8 poikaa, joista vain minä enää soitan. Soittaminen kotikylällä jatkui vuoteen 1956, jolloin muutin kotoa Hyvinkäälle. Soittimeni on ollut lähes koko ajan baritoni, mutta välissä olen soitellut myös tenoria. Oktaaviin liityin 90-luvun alussa, kun kapellimestari Jorma Salmela pyysi. Nykyisin soitan viidessä orkesterissa.

Orkesterit

Aloitin siis Isojoen Vanhankylän nuorisoseuran soittokunnassa. Hyvinkään Työväen soittokunnassa soitin vuonna 1957 ja vuosina 1962-63 Porin Työväen soittokunnassa. Sen jälkeen soittamisessa oli tauko, kun "tuli mukuloita ja emäntä käski lopettaa". Palasin soittohommiin, kun työkaveri vihjasi, että Morkolla (VR:n seuraintalo) voisi soittaa Tampereen Rautatieläisten soittokunnassa. Sain käsiini vanhan ritsan, huonon kuluneen baritonin. Hetken aikaa sain käyttööni tenoritorven, joka oli jo kunnollinen torvi. Soittelin sillä aikani, kunnes ostin oman baritonin Amatin vuonna 1979.
Vuodesta 1974 lähtien olen soittanut Rautatieläisten soittokunnassa. Se oli kovaa toimintaa aikoinaan. Kun Tuomisen Ilmari oli kapellimestari, niin teimme keikkoja ympäri Pohjoismaita. Rientolan soittokunnan kanssa esiinnyimme Käkisalmella Karjalan kannaksella. Nuo keikat jäivät erityisesti mieleen, koska soitto kulki ja tunnelma oli korkealla. Meitä johti tuolloin Ilkka Heikkilä.
Tampereen Kotkien veteraanien kanssa olemme käyneet Portugalissa Algarvessa esiintymismatkalla. Soitimme siellä marsalkka Mannerheimin hoitokodin pihapiirissä.
Tampereella soitto on jatkunut Oktaavin lisäksi muissakin kokoonpanoissa: Rientolan soittokunnassa vuodesta 1992, Tampereen Kotkien veteraaneissa vuodesta 1994 ja Waski-vaareissa vuodesta 2000.
Kun liityin Oktaaviin, harjoittelimme lastenkodin kellarissa Souranderinkadulla Kerholaa vastapäätä. Soittokaverina oli mm. Kauppisen Paavo, jonka kanssa soitimme yhdessä monessa porukassa. Soittoaikanani Oktaavin toiminta ja ohjelmisto on kovasti laajentunut.

Lempikappaleet

Tykkään soittaa valsseja ja yleensäkin vanhaa tanssi- ja torvimusiikkia.

ANTTI KUJANPÄÄ

pasuuna, soittovuosia 68

Aloitin soittamisen 68 vuotta sitten. Ensimmäinen soitin oli pienikokoinen ess-basso. Baritonia soitin pari vuotta, kunnes vuonna 1953 ostin oman pasuunan. Suuri idolini oli silloin Aallon Jussi. Hän toimi Hämeenlinnan varuskuntasoittokunnan pasunistina. Jussi tuli meille kotiin näyttämään vedot. Nykyinen pasuunani on jo kolmas ja oikea englantilainen Besson. Soittoni meinasivat loppua vuonna 1997 lapaluun poistoleikkaukseen, mutta kehittelin omanlaiseni asennon pasuunansoittamiseen ja soitto jatkui.

Orkesterit

Ensimmäinen soittokuntani oli Idänpään VPK:n soittokunta vuosina 1951-56. Olen soittanut kaiken kaikkiaan 11 eri orkesterissa mm. Hämeenlinnan kaupungin soittokunnassa (1955-56), Rengon Soittajapojissa (1958-62), Heinolan Seminaarin soittokunnassa (1956-60), Mouhijärven soittokunnassa (1960-66), Porilaissoittokunnassa (1989-96), Harjavallan soittokunnassa (1966-2000), Rientolan soittokunnassa (2001-17) ja Pirkkalan puhallinorkesterissa (2012-).

Pitkäaikaisin soittokuntani oli Harjavallan soittokunta, jossa soitin 34 vuotta. Sinä aikana ehti olla kolme eri kapellimestaria. 1960- ja 1970-luvuilla paikkakunnan suurteollisuus (Outokumpu ja Kemira) tarjosi soittotilaisuuksia runsaasti. Lisäksi soitimme aina uudenvuodenyönä, kaatuneiden muistopäivänä, vappuna ja itsenäisyyspäivänä. Oma lehti ilmestyi kahdesti vuodessa jouluna ja kevätpäiväntasauksen aikoihin. Ystäväsoittokunta oli Viron Vörussa, jonne tehtiin matkoja. Pisin reissumatka oli Saksan Ulmiin.

Muutin Nokialle vuonna 2000 ja Aarnin Ristolta sain tietää Oktaavista. Tuntui vähän oudolta, kun kapellimestari ei tervehtinyt, eikä millään lailla toivotellut tervetulleeksi. Tauolla sentään moni soittaja tuli kättelemään ja esittäytymään. Olin ollut muutaman viikon harjoituksissa, kun itse päätin esittäytyä ja kertoa jotain soittomenneisyydestäni.

Lempikappaleet

Lempikappeleitani puhallinmusiikissa ovat Vienankarjalainen rapsodia, Heino Kasken Preludi, Beethovenin Egmont alkusoitto ja Jumalan kunnia luonnossa. Nykyisin myös Sinatra-sikermä, Just a gigolo ja Just a closer walk with thee.

Muistoja matkan varrelta

Vuonna 1955 Hämeenlinnan Aulangolla vietettiin Amerikan Päiviä. Kuulijana oli myös USA:n Suomen lähettiläs (Mc Fall). Soittelin Hämeenlinnan Puhallinorkesterissa hotellin puutarhassa. Lähettiläs tuli kiittämään soitosta ja kysyi onko meillä nuotit Tähtilipun alla marssiin? Löytyihän ne. Hän pyysi saada johtaa sen. Toive toteutui ja herra veti sen ansiokkaasti ja reippaalla tempolla.

Harjavallan Soittokunta teki useita matkoja Kaakkois-Viroon, Vörun seudulle. Eräänä vuonna sikäläinen soittokunta täytti 120 v. Pidimme yhdessä Juhlakonsertin. Sen jälkeen oli mahtava karonkka koululla. Paikalla oli soittokunnat, useita kuoroja, kansantanssiryhmä ja arvokkaita kutsuvieraita. Ehkä meitä oli n. 200 iltajuhlassa. Se alkoi yhteisesti kuorojen kanssa lauletulla tanssilaululla, jonka hetken päästä tunnistin: Heikin häät (Tuljak), sävel Miina Härma. Aloin hyräillä sekakuoron bassoa ja muistin sanatkin suomeksi. Vahva alkumalja avasi kurkun ja lisäsin voluumia. Biisi loppui ja vieressäni seissyt, viehättävä sopraano alkoi ihmetellä ja kysellä miten voin tuntea teoksen. Selitin laulaneeni sitä opiskeluajan kuorossa ja nyt palautui mieleeni n. 40 vuoden takaa! Tästä ystävyys alkoi. Tanssimme koko illan. Vörun soittokunnan pasunisti, Aivar, piti huolen, että lasini oli aina täynnä (Viru Valge). Ihailin miten hienosti virolaiset osaavat järjestää juhlat, joissa on rento meininki ja kaikilla hauskaa. Ei mitään pönötystä!

Oli kesä 1958 ja Sulasolin valtakunnalliset Laulujuhlat Hämeenlinnassa. Marssittiin soittaen torilta Ahveniston uintikeskukseen (3 km). Ohjelman lopuksi yhtyneet soittokunnat (n. 200 soittajaa ) esittivät Finlandian. Nuottini oli epäselvä ja johonkin väliin oli tungettu tahti taukoa. En sitä huomannut. Loppuosa alkaa mahtavalla bassojen kuviolla ja pasuunat siinä mukana. Tulin kohtaan tahtia liian aikaisin ja vedin itsevarmasti sen bassokuvion – ainoana -. Johtaja vilkaisi murhaavan katseen. Olin aika nolona. Vainion Antti taputti olalle ja rennosti totesi: "Arvasin pasuunan äänestä, että se oli Kujanpään Antti." ( Antti V. oli silloin seminaarin soittokunnan johtaja ja myöhemmin Seinäjoen mus.opiston johtaja ja Seinäjoen Orkesterin kapellimestari.)

1960-luvulla herätimme Mouhijärven soittokunnan eloon. Aluksi löysimme vanhoja torvia. Saimme seitsikon kasaan. Innostuneita soittajapoikia löytyi. Opetin alkeita ja aloin johtaa soittajistoa. Muutama vanhempi mieskin tuli mukaan. VPK:lta saatiin pieni avustussumma, jolla täydennettiin soitinryhmää. Merkittävin esiintyminen oli v 1964 Suodenniemen maatalousnäyttelyssä. Se hoidettiin yhteistyössä Lavian soittokunnan kanssa. Johdin orkesteria. Varauduimme presidentti Kekkosen tuloon. Turhaan harjoittelimme Porilaisten marssin, sillä hän ei ehtinyt paikan päälle.

Olen käynyt rippikouluni Vanajassa v.1951-52. Kokoonnuimme 60 v. juhlan merkeissä Vanajan kirkolle v. 2012. Riparikaverini Topi Paavilainen oli musiikkiin erikoistunut luokanopettaja ja kapellimestari. Sovimme kanttorin kanssa, että voimme soittaa jumalanpalveluksessa. Oli helluntai ja vanha kivikirkko lähes täynnä kuulijoita. Sovittiin, että vainajien ilmoituksen jälkeen esitämme Muistatko vielä sen virren ja loppusoittona Jumalan kunnia luonnossa. Kirkossa on etuosassa mahtava flyygeli. Topi hoiti taitavasti säestykset. Kun viimeiset akordit kajahtivat kirkon holveissa, nousi kansaa seisomaan ja voimakkaat taputukset täyttivät kirkkosalin. Olimme häkeltyneitä ja liikuttuneita. Topi osoitti kädellään kohti taivasta ja suuntasi näin kiitokset Korkeimmalle.